Tari­nam­me

Vuo­sia sit­ten 1980-luvun lop­pu­puo­lel­la saim­me ensi­kos­ke­tuk­sen tähän unoh­det­tuun mui­nais­vil­jaan. Asu­mi­nen Tef­fin sekä ihmis­ten syn­ty­si­joil­la antoi ravin­non puh­tau­del­le sekä alku­pe­räl­le uudet mit­ta­kaa­vat. Afri­kas­sa vie­tet­ty aika opet­ti arvos­ta­maan hyvin­voin­tia eri näkö­kul­mis­ta, kuin län­si­mais­sa olem­me tot­tu­neet.

Teff toi­mi kor­vik­kee­na sekä ainoa­na ravin­to­na sil­ti luo­den edel­ly­tyk­set tur­val­li­seen kas­vuun sekä kehi­tyk­seen. Köy­hyy­den kes­kel­lä yksi­puo­li­sen ravin­non ravin­to­rik­kaus on edel­ly­tys sel­viä­mi­sel­le. Veh­nää oli tar­jol­la lähin­nä her­kut­te­luun.

Voi­si­ko täs­tä mui­nais­vil­jas­ta olla apua meil­le län­si­maa­lai­sil­le tyy­pil­li­siin ongel­miin, kuten tuleh­duk­sel­li­siin suo­lis­to­sai­rauk­siin tai veren­so­ke­rin hei­lah­te­lui­hin? Hyvin mah­dol­lis­ta, sil­lä Tef­fin koti­maas­sa nämä ovat har­vi­nai­sia.

Teff on kas­va­nut vuo­si­tu­han­sia ihmis­ten syn­ty­si­joil­la. Unoh­det­tu vaa­ti­ma­ton vil­ja on levit­tä­nyt juu­ren­sa ravin­teik­kaa­seen maa­pe­rään ja säi­lyt­tä­nyt salai­set kor­vaa­mat­to­mat omi­nai­suu­ten­sa kau­ka­na län­si­mai­ses­ta teho­tuo­tan­nos­ta.

Teff kas­vaa olois­sa, jois­sa sen ravin­toar­vot ovat elin­tär­kei­tä. Suku­pol­vien ajan vil­ja on ollut muut­tu­ma­ton osa afrik­ka­lais­ta arkea. Se on yhdis­tä­nyt per­hei­tä ja toi­mi­nut ravit­se­muk­sen kul­ma­ki­ve­nä.

Tef­fin tari­naan kie­tou­tuu yhtei­söl­li­syys, kii­reet­tö­myys sekä ajat­to­muus. Sen ravin­to­rik­kaus ja mauk­kaus ovat ver­taan­sa vail­la.

Teff on pie­ni ihme, jäl­jit­te­le­mä­tön ja sie­lu­kas. Teff on aina ollut ole­mas­sa, hitaas­ti kyp­sy­mäs­sä. Par­haat asiat jää­vät elä­mään ja nii­den äärel­le on hyvä pysäh­tyä.